Akustointi ei ole vain “hifijuttu” vaan parannus kaiken arjen miellyttävyyteen.

Hienot asiat ja elämykset ovat aina toisiaan tukevista useista puolista koostuvia kokonaisuuksia, ne hivelevät kaikkia aisteja. Hyvä ravintola-annos koostuu kauniista kattauksesta sekä ruoan asettelusta lautaselle, hyvästä mausta ja miellyttävästä ilmapiiristä. Samoin viehättävä koti koostuu visuaalisesti hienosta ympäristöstä, jossa on miellyttävä laskeutua istualleen (sohva ja tuolit eivät ole kivikovia ja teräväsärmäisiä) ja haarukan pudotessa lattialle ei satu korviin tai kolmen ihmisen keskustellessa ei ole vaikea saada selvää puheesta. Näkö-, tunto- ja kuuloaisti ovat kaikki niitä, jolla havainnoimme ympäristöämme ja yhdeltäkin aistilta saatavat hälyytyssignaalit stressaavat. Hampaita saavan vauvan perheessä joudutaan ehkä miettimään myös pinnasängyn ja pöydänjalkojen makumaailmaa.

Äänentoistossa hyvä ja sopiva akustiikka on oleellinen osa äänenlaatua, oli kyse sitten musiikkiesityksestä livenä tai musiikin ja elokuvien ääniraitojen kuuntelusta kotona. Hyvä akustiikka ei kuitenkaan ole vain ”hifijuttu”, vaan se parantaa arjen viihtyvyyttä, etätöiden sujuvuutta ja luo miellyttävän perusilmapiirin kaikkeen eloon ja oloon. Bonuksena sitten musiikki kuulostaa kivemmalta ja leffan dialogista saa paremmin selvää.

Tämä artikkeli käsittelee kaiun vaimentamista ja kun tässä puhutaan äänen vaimentamisesta, viitataan siihen. Äänieristäminen on eri asia ja sen parantaminen vaatii erilaisia ratkaisuja kuin akustiikan parantaminen.

Mitä ääni on ja miten sitä voi vaimentaa ?

Ääni on sitä, että ilmahiukkaset värähtelevät edestakaisin. Jos värähtelyä saadaan jarrutettua, saadaan vaimennettua ääntä.

Helppo tapa kokeilla, voisiko materiaali vaimentaa ääntä on painaa huulet tiiviisti sitä vasten ja puhaltaa.

Helppo tapa kokeilla, voisiko materiaali vaimentaa ääntä on painaa huulet tiiviisti sitä vasten ja puhaltaa. Jos puhallus onnistuu, mutta vastusta selvästi on, materiaali jarruttaa ilman liikettä (paksu ja tiheä kangas, akustiikkalevy). Mikäli puhaltaessa ei tunnu oikeastaan ollenkaan vastusta (kevyt verhokangas), ei kyseinen materiaali pysty vaimentamaan ääntä. Ja jos puhaltaminen on materiaalin tiheyden tai pinnan tiiviyden takia mahdotonta (rakennuslevy, tiivis maalikelmu, nahka/keinonahka, umpisoluinen vaahtomuovi jne), eivät ilmahiukkaset voi päästä materiaalin sisälle, jossa mahdollinen huokoisuus pystyisi jarruttamaan niiden liikettä.

Toinen merkittävä asia on vaimentavan materiaalin paksuus. Korkeilla taajuuksilla (se haarukka putoaa kilahtaen kivilattialle) äänen aallonpituus on lyhyt ja ohuenkin materiaalin paksuus on suhteessa aallonpituuteen – se pystyy vaimentamaan ääntä. Matalilla taajuuksilla (miehen puheen perusäänes) aallonpituus on pitkä ja vaimennukseen tarvitaan paksumpi vaimennuskerros.

Toimivan akustointimateriaalin nyrkkisääntö

Siitä, toimiiko materiaali ääntä vaimentavana ei ollenkaan tai ainakin jossain määrin, on helppoa antaa nyrkkisääntö. Kuvittele, että laitat kädet taskuun ja kävelet päin seinää. Riippumatta siitä, onko seinä betonia, lasia, kipsilevyä tai puupaneelia, nenääsi sattuu osuessasi seinään. Betoni on toki kovempaa kuin puu, mutta ääntä vaimentavina pintoina ne ovat vain tosi tosi tosi huono ja tosi huono.

Seuraava askel on se, että sen kovan seinän eteen laitetaan valoverho tai pöytäliina ja kävellään taas kädet taskussa päin. Ohut kangaspala ei käytännössä muuta yhtään sitä, että nenääsi sattuu – ei se vaikuta akustiikkaankaan. Sen sijaan runsaasti laskostettu paksu verho alkaisi tuntua jo turvallisemmalta päin käveltävältä ja sohvatyynyn kanssa tekisi melkein mieli ottaa vähän vauhtia. Matto? Oikein paksuna se alkaa olla vaikuttava.

Verrattuna varsinaisiin akustiikkalevyihin, niihin ohuimpiinkin 2-4-senttisiin, kodin tekstiilit eivät tunnu seinää päin kävelyn ja nenän testimetodilla kovin turvallisilta. Ja sama akustisten ominaisuuksien kanssa – kodin tekstiilit eivät ole yhtä tehokkaita vaimentamaan ääntä kuin varsinaiset akustiikkalevyt. Parhaimmillaan niillä on kyllä vaikutus kun valitsee oikeat ratkaisut, riittävän pinta-alan ja mahdollisesti yhdistää tylsää ja tehokasta akustiikkalevyä rakenteen taustalla kauniiseen verhoiluun pinnalla.

Muhkeat kangaspintaiset sohvat ja nojatuolit ovat tietysti luonnostaan tilan akustiikkaa parantavia.

Paljonko on tarpeeksi?

Ääriesimerkki kovasta ja epämiellyttävästä akustiikasta on kerrostalon tyhjä olohuone, kaikki pinnat ovat kovia ja kaikki vastakkaiset pinnat ovat samansuuntaisia eli tärykaikua on jokaiseen kolmeen suuntaan. Avaamalla noin 1m x 2m -kokoinen parvekkeen ovi, tilan akustiikka ei juuri muutu vaikka vaimennus tuossa kahdessa neliömetrissä on maksimaalisen tehokas – kaikki ääni häviää parvekkeen kautta kirjaimellisesti harakoille. Syynä on se, että pinta-alaa on vielä selvästi liian vähän eikä tyypillisesti nurkassa oleva parvekkeen oven paikkakaan ole optimaalinen arjen äänien rauhoittamiseen.

Oikein hyvään akustiikkaan ohje riittävästä vaimentavan materiaalin pinta-alasta on normaalikorkuisessa huoneessa puolet huoneen pinta-alasta vaimennusmateriaalia ja korkeaan huoneeseen huoneen pinta-alan verran vaimennusmateriaalia. Tämä määrä jaetaan niin, että normaalikorkuisissa huoneissa noin puolet on katossa ja puolet seinillä, korkeissa tiloissa seinillä on noin neljäsosa ja kolme neljäsosaa katossa. Paino joka kohdassa sanalla noin.

Aina kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että vähänkin on enemmän kuin ei yhtään ja nappipaikalle sijoitettu pienempikin akustiikkaa parantava ratkaisu voi auttaa enemmän kuin iso rakenne huonommassa paikassa.

Akustiikan parannus ilman ääntä vaimentavia pintoja

Kova pinta on äänelle samanlainen kuin peili valolle. Jos kaikki huoneen pinnat olisivat peiliä, yksikin lamppu pistäisi silmään monesta suunnasta. Valolle ja äänelle voi molemmille tehdä kaksi asiaa, jotka vähentävät häikäisyä / rasittavaa kaikuisuutta. Valoa voi ”vaimentaa” tummilla pinnoilla, jotka eivät heijasta sitä ja ääntä voi vaimentaa vaimennusmateriaaleilla, jotka vähentävät kaikuisuutta.

Toinen vaihtoehto on valon / äänen hajottaminen. Osoittamalla valokeila mattavalkoiseen seinään, se siroaa tasaisesti ympäri huonetta eikä olekaan peilistä tuleva pistävä heijastus. Myös ääntä voidaan hajottaa samalla tavalla.

Diffuusori on se akustinen elementti, joka on matemaattisesti suunniteltu ääntä mahdollisimman tehokkaasti ja tasaisesti hajottavaksi pinnaksi. Googlen kuvahaussa ”diffuusori akustiikka” tai ”acoustic diffuser” tuo esille monia tarkoitukseen suunniteltuja tuotteita. Taitava ja rohkea sisustussuunnittelija ottaa niitäkin repertuaariinsa, mutta veikkaan monien mallien olevan tyypilliselle kodinomistajalle liian levottomia pintoja. Ääntä onneksi hajottaa mikä vain monimuotoinen pinta. Kirjahylly täynnä koriste-esineitä, lapsen kaikki rakentamat LEGO-teokset ja mikä vain epämääräinen tavarakasa. Myös kirjat ja lehdet suurempana määrän auttavat jonkin verran. Sanomattakin on varmasti selvää, että lasiovien taakse laitetut esineet eivät auta. Tiedän, istuu huonosti siihen usein kaivattuun pelkistettyyn lookkiin, mutta pliiiiiiis, ottakaa haasteena!

Ennen kuin huoneeseen tuodaan mitään sisustusta, tila voi jo olla akustisesti parempi tai huonompi. Se auttaa paljon, jos huone ei ole suorakaiteen mallinen ”kenkälaatikko” vaan monimuotoinen ja pinnoiltaan rikottu parvien, keittiösaarekkeiden, säilytysratkaisujen ja mahdollisesti jopa viistojen seinien/katon ansiosta. Artikkelin aloituskuvassa on jo selvästi sitä henkeä.

Kaunis pinta ja toimiva kerros pinnan takana

Yksi toimiva ratkaisu on piilottaa akustisesti läpinäkyvällä eli ääneen vaikuttamattomalla kerroksella joku akustisesti toimiva rakenne. Kaappien ja kirjahyllyjen ovet, joissa on vain kehys ja keskellä kangas, rottinki tai vastaava äänen läpi päästävä materiaali, päästävät äänen rompetta täynnä olevaan kaappiin. Säleovikin on parempi kuin umpinainen levyovi. Visuaalisesti kevyiden, mutta läpikuultamattomien verhojen taakse voi piilottaa normaaleja akustiikkalevyjä. Sohvan ja nojatuolien onton sisuksen voi täyttää vaimennusmateriaalilla, toimii erityisen hyvin massiivisissa sohvissa, joiden runko tulee lähelle lattiaa. Kaappien näkymättömissä oleville yläpinnoille voi asettaa akustiikkalevyjä, samoin pöytien piilossa oleviin alapintoihin. Jne.

Hyvä akustiikkaakaan ei tyypillisesti perustu yhteen isoon ratkaisuun vaan moneen pieneen.

Nälkä lähtee yhtä lailla yhdellä isolla lautasellisella perunamuusia ja uunikalaa kuin napostelemalla kymmeniä erilaisia ruokia pieni määrä kutakin. Hyvä akustiikkaakaan ei tyypillisesti perustu yhteen isoon ratkaisuun vaan moneen pieneen.

Varaston akustiikka ja olohuoneen visuaalinen ilme samaan tilaan

Kun kävelee täpötäynnä olevaan varastoon, se ei koskaan kuulosta huonolta. Seinustat ja parhaimmillaan kattokin on täynnä monimuotoista romua ja usein tilassa on lisäksi runsas määrä tiiviisti pakattuja tekstiilejä. Ne tekevät tyypillisestä kodin varastosta akustisesti hyvin miellyttävän, toinen ääripää on se asuntoesittelyn tyhjä kerrostalohuone.

Perusperiaatteita noudattamalla saa normaaleista asuintiloista toimivia ja voimme aina miettiä yhdessä, millaisilla ratkaisuilla saadaan visuaalinen, toiminnallinen ja äänellinen puoli kaikki hyvään kuosiin. Jos tarkoitus on optimoida huonetta enemmänkin musiikin- ja elokuvien äänentoistoa silmälläpitäen, täytyy akustiikkaa tietysti miettiä selvästi tarkemmin, jottei kallis hifilaitteisto mene hukkaan ja jotta katsottavasta ja kuunneltavasta materiaalista saadaan mahdollisimman hieno elämys yleisölle.

Yhteenveto:

– Riittävän paljon pinta-alaa, joka vaikuttaa tilan akustiikkaan edullisesti. Normaalikorkuisissa huoneissa puolet huoneen pinta-alasta, korkeissa huoneissa koko huoneen pinta-alan verran.

-Riittävän paksua materiaalia, joka toimii myös ihmisen kuuloalueella eikä auta vain lepakoiden suunnistukseen. Sama pätee sekä äänen vaimennuksessa että hajotuksessa.

-Äänen vaimentaminen ja hajottaminen auttavat molemmat, paras akustiikka onkin yleensä sopiva yhdistelmä molempia.